http://www.diaktutkii.fi/ Diak Tutkii -sivuston blogin ja etusivun muutosten RSS-syöte Mon, 7 May 2012 11:25:00 GMT fi http://www.diaktutkii.fi/ Tutkimuksella syrjäytymistä vastaan Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak, www.diak.fi) tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta koostuu kahdesta toiminnosta. Yksiköiden palvelutiimit tuottavat työelämää välittömästi palvelevia koulutus- ja kehittämispalveluita. Diakin kolmen tutkimusohjelman tutkimuksellisen kehittämisen kohteina ovat yleisemmin kirkon, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä järjestöjen syrjäytymisen vastainen työ ja näiden yhteys ihmisen arkeen. Diakin hankkeeisiin pääset tutustumaan täällä>>>> Yhteiseloa metropolissa –seminaarin (1.3.2012) diat saatavilla täällä >>> Ajankohtaista Perusturvan poiskäännytetyt Uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka –lehdesssä on Anne Määtän tutkimus perusturvaetuuksia hakeneiden kokemasta poiskäännyttämistä. Poiskäännyttämistä tapahtuu silloin kun avuntarvitsija ei saa tarvitsemaansa tukea, tarjotut interventiot jäävät puutteellisiksi, ne ovat epätarkoituksenmukaisia tai johtavat tilanteen huononemiseen. Joskus avuntarvitsija tulee täydellisesti torjutuksi tuen piiristä. Poiskäännyttämisen mallin neljää muotoa: sulkeumaa, käännytystä, siirräntää ja torjuntaa arvioidaan empiiriseen aineiston avulla. Tutkimuksesta lisääYhteiskuntapolitiikka 2/2012 –lehdessä ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 30.4.2012. Aikuisten sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden arviointi - teoriaa ja käytäntöä Measuring outcomes in social care - theory and practice to 24.5.2012, Kulttuurikeskus Poleeni, Savontie 13, 76100 Pieksämäki klo 12.00 – 16.30 Seminaarissa käsitellään sosiaalipalvelujen laadun ja vaikutusten arviointia sekä siihen kehitettyjä mittareita kansainvälisesti ja Suomen osalta. Seminaarissa esitellään lisäksi Tehokas ja vaikuttava hyvinvointipalvelutuotanto (Teva) –hankkeen tuloksia kotihoidon sekä vanhusten ja kehitysvammaisten asumispalvelujen osalta. Luennoitsijoina: Prof. Ann Netten, University of Kent, Iso-Britannia Dr. Birgit Truketschitz, Vienna Univers Economics and Business, Itävalta Prof. Ismo Linnosmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tutkija-kehittäjä Marjo Pulliainen, Diakonia-ammattikorkeakoulu ltatilaisuus (buffet) Sosiaalitalouden tutkimuskeskuksen 10 -vuotistaipaleen merkeissä Ravintola Victoriassa klo 18.30 – 21.00. Päivän ohjelma sekä ilmoittautuminen seminaariin ja iltatilaisuuteen oheisesta linkistä https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/Vaikuttavuuden_arviointi_6875 Tilaisuudet ovat maksuttomia. Iltavastaanotolle voidaan ottaa 80 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Sitova ilmoittautuminen 14.5. mennessä. Etusivu http://www.diaktutkii.fi/ http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=107 Tämänkertaista blogiani terästän Kotimaisten kielten keskuksen uusimpaan sanakirjaan päässeillä huudahdussanoilla: hm, hmm, höh, jee, jees, jipii, jippii, niisk, puh, pöh, pöö, wau, viuh, yäk, äh ja kääk. Käytän niitä retorisina keinoina tehostamaan kirjoitustani, tai ainakin pitämään lukijan hereillä jonkin aikaa. Kaikki keinot ovat siis sallittuja, muutoin ei pääse vuoden tutkijaksi, hmm! Kunniamaininta viittaa kylläkin kohdallani enemmän pestin pituuteen kuin saavutuksiin, niisk! Työmatkallani aamutuimaan pieni tyttö juoksee bussipysäkille äiti perässään. ”Såg du mej, mamma? ”kysyi tyttö. ”Ja, du hinnade”, vasta äiti. ”Nej, jag vinnade”, vastaa tyttö. Sukupolvien välinen kilpailu huipentui bussipysäkille, molemmat voittivat, koska molemmat ehtivät, puh! Tämä oli win – win -tilanne, jossa kaikki voittivat, mukaan lukien suomenkielinen bussikuski. Tämä pieni episodi herätti sisäisen kotifilosofini ja toi mieleeni kysymyksen, riittääkö se, että ehtii? Onko kilpailemisella jokin lisäarvo tai merkitys, että on ensimmäisenä, esim. ”early adopter”? Vastaus riippuu luonnollisesti kontekstista, jees! Taivaskontekstissa luvataan, että monet viimeisistä tulevat ensimmäisiksi. Työelämän kilpailussa työpaikoista puolestaan monet viimeisenä tulleista lähtevät ensimmäiseksi, höh! Jos kohta ensimmäisenäkin tulleet näyttävät lähtevän kuin ”hollituvasta”, entistä esimiestäni lainatakseni. Helsingin kaupunginteatterin näytelmästä Ihmisen osa, joka on Kari Hotakaisen tekstiä, jäi korviini soimaan lause, joka meni suurin piirtein näin: ihminen oppi esihistoriallisista ajoista alkaen, mitä tarkoittaa samanaikainen uhka ja mahdollisuus. Petoa saalistaessaan voi käydä huonosti, mutta sen voittamisesta saa lihaa. Näin siis alkoi maailmanhistorian ensimmäinen esihistoriallinen oppitunti petoja metsästellen, wau! Tästä hyppään ajassa hieman eteenpäin, meidän aikaamme. Voisiko sen pedon nimi olla organisaatiouudistus ja monesko, höh? Mieleeni tulee vanha Bionin teorian yksi perusolettamuksista, eli taistelu-pako -tilanne. Ryhmä, kuten työyhteisökin, pysyy koossa toiminnan kautta. Toiminnan kautta on kaksi vaihtoehtoa, joko taisteleminen tai pakeneminen. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole win - win -tilannetta, jossa kaikki voittaisivat. Tämän vuoksi ilmapiiri kiristyy hyökkäileväksi ja jopa avoimeksi vihaksi ja peloksi, hm! Tunnelma voi olla jopa aggressiivinen tai kiihtynyt. Johtaja tai esimies koetaan tärkeänä ja heikkoja jäseniä ei hyväksytä. Työyhteisön esimiehestä tai työntekijästä saatetaan myös tehdä syyllinen, johon kohdistetaan tyytymättömyys, höh! Työyhteisön ulkopuolisille tahoille annetaan myös negatiivisia motiiveja. Taisteleva työyhteisö keskittyy kuitenkin perustehtävän hoitamiseen haasteellisissa olosuhteissa, mutta pakovaihtoehdon valinnut työyhteisö sen sijaan välttelee puheenaihetta ja perustehtävän suorittaminen saattaa olla uhattuna, koska uhkatekijöiden riskeihin ei puututa tai niitä vähätellään. – Että tällaista, suoraan esihistorian oppitunnista organisaatiouudistuksiin, viuh! Kyse on vain mantelitumakkeesta, saattaisi aivotutkija vastata. Jos on brittitutkimusta uskominen, niin mantelitumake vaikuttaa poliittiseen äänestämiskäyttäytymiseen. Eikö se sitten vaikuttaisi myös käyttäytymiseen organisaatiouudistuksessa? Äh, mutta voisiko edellä mainituilla, työhön tulemisilla tai poistumisilla ja suhtautumisella haastaviin taistelu-pako-tilanteisiin, olla jokin yhteys? Mantelitumakkeella ei ole paljoa selitysarvoa aivojen ylempien kerrostumien osalta, vai onko? Tätä asiaa kypsytellessäni mielessäni, keskustelin alan opiskelijan kanssa etiikasta, arvoista, ihmiskäsityksestä. Keskustelumme palautti minut tähän dilemmaan takaisin. Ajattelen, hmm, siis olen (cogito, ergo sum, Descartesia lainatakseni), että arvot on se yläkäsite, johon liittyy myös ihmisarvo. Arvoihin perustuvat yleiset eettiset arvostukset, jotka puolestaan säätelevät erilaisia normeja: virallisia normeja kuten lait ja asetukset sekä vähemmän virallisia normeja, kuten tapoja toimia työelämässä. Niiden rinnalla ihmiskäsitys käy dialogiaan, arvokeskustelua, erilaisten normien kanssa. Eettiset arvostukset ovat siis kaikkia koskevia, mutta moraali liitetään yksilön arvostuksiin eli siihen, mitä hän pitää itse eettisissä arvoissa tärkeänä. Tällä haarukalla syntyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta eikö se ole tärkeämpääkin? Vastaan siis kysymyksillä. Arvomme ovat koetuksella, niitä testataan yhteisöjen integraation rajapinnoilla, joiksi luen esimerkiksi po. organisaatiouudistukset. Ulkopuolelle joutuminen, pehmeästikin, voi johtaa yksilön arvojen (vrt. luterilainen työetiikka) ja tavaratuotannosta johdettujen tuotantotekijöiden kalkyloinnin ristiriitaan? Minkälainen ihmiskuva tästä syntyy? Millainen on aikamme eettinen profiili: koulutustaso nousee, innovaatiot lisääntyvät, mutta saaduille tuloksille tai niiden tekijöille ei jää aikaa tai arvostusta? Tuttua, kääk! sanoisi Aku Ankka. Se on fiktiivinen hahmo, joka rikkaan Roope Setänsä hyväksikäyttämänä yrittää kasvattaa ja elättää yksinhuoltajana veljensä kolmea poikaa. Suvussa näyttää oleva ylisukupolvinen jatkumo: Roope huolehtii veljensä pojasta Akusta, joka puolestaan on ottanut vastuulleen oman veljensä pojat. Jatkuvan kilpailun maailmassa Aku häviää aina Hannu Onnekkaalle, mutta siitäkin huolimatta Iines on vielä(kin) naimaton. Iineksellä on valittavana ankka tai hanhi. Vesilinnun hän saa joka tapauksessa. PS. Diakin upean kv -viikon jälkimainingeissa ja innoittamana nuo huudahdussanat saavat uutta sisältöä kun niistä otetaan ä- ja ö-pisteet pois. Juhani, kesää odottava puolisukeltaja Blogi http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=107 Mon, 7 May 2012 11:25:00 GMT http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=106 Osallistuin torstaina 19.4.2012 Käytäntölähtöisen tutkimuksen yhdistyksen- Finnish Society for Practice Based Inquiry (PraBa) metodologiaseminaarin Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Siellä piti mielenkiintoisen ja analyyttisen puheenvuoron Erja Moore aiheesta Hyvä tutkimuksen ja kehittämisen käytäntö. Otsikkona olevat lyhenteet ovat osa ammattikorkeakoulujen käyttämistä lyhenteistä kuvaamaan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja työelämän kehittämistoimintaa, kuitenkaan niiden tulkinta ei ole yksiselitteitä. Esitys antoi runsaasti ajattelemisen aihetta ja kehittämishaasteita läsnä olleille ammattikorkeakouluissa työskenteleville kehittäjille ja tutkijoille. Näihin palaamme varmasti. Itse olen ollut lukuisissa työelämän tutkimuksellisissa kehittämishankkeissa. Työelämän kanssa yhteistyössä korostuu vuorovaikutus. Väitöskirjassani tutkin yhteistyötä ja miten sitä vuorovaikutuksessa tuotetaan. Oma osaamiseni kehittyminen on haastanut ja sitä olen aktiivisesti kehittänyt ja niistä muutama ajatus tässä jaettavaksi. Yhteistyössä työelämän kanssa korostuu yhdessä tekeminen ja dialogisuus. Suuri osa kehittämishankkeista, joissa olen ollut, ovat kohdistuneet terveysalan hankkeisiin ja siellä suurelta osin mielenterveystyön kehittämiseen. Minulla on syvällinen tietoperusta mielenterveydestä ja se on ollut eduksi kehittämistyössä. Kuitenkin tämä syvällinen tietäminen tutkimusteni ja lukuisten työelämän kehittämishankkeiden tuloksena on tuonut nöyryyttä, että en tiedä kaikkea. Tämä nöyryys auttaa etsimään uusia kysymyksiä vastattavaksi. Työelämän kanssa vuorovaikutuksessa korostuu dialogi ja ei-tietäminen. En voi mennä työelämään tietäjänä. Tarvitsen prosessin ohjauksen taitoja ja ratkaisukeskeisiä työvälineitä. Työelämässä toimijat ovat parhaat työnsä asiantuntijat ja uskon, että he tietävät vastaukset kehittämishaasteisiinsa. Työelämän kehittäjänä minun pitää viedä sellaista prosessia, että vastukset löytyvät. Olen huomannut, että kyseleminen ja oikeiden kysymysten tekeminen saa aikaa oivalluksia sekä työelämässä että minussa. Työelämäyhteistyö on vastavuoroista. Oikeat kysymykset vievät prosessia ja osaamista eteenpäin. Useinhan on niin, että jonkun esittämä oikea kysymys auttaa ratkaisemaan asian. Jotta työelämän toimijat voivat ratkaista asettamiaan haasteita, tarvitaan osallistavia menetelmiä. Luennot toimivat vain orientoitumisessa uuteen asiaan, ja koska kehittämisessä tieto on kehittämiseen osallistuvalla työelämällä, luento ei ole oikea menetelmä. Luennolla voidaan välittää tietoa ja siinä voi asiantuntija kertoa osaamisensa. Mielenterveyden edistämisen toimintamallin kehittämisessä Oulun kaupunkiin työpajatyöskentely ja siellä tekeminen on tuottanut tavoitteellista tulosta. Esimerkiksi learning cafe-työmenetelmä on osallistava ja innostava. Prosessin ja ryhmän dynamiikan osaaminen ovat korostuneet erityisesti kohdassa, kun tulee tunne, että tästä ei tule mitään. Työelämän kehittäjän tulee sietää epävarmuutta. Mielenkiintoinen ilmiö tapahtuu kun aletaan mennä kohti epätoivoa siitä, että asia ei edisty. Tärkeänä olen kokenut tämän kohdan tunnistamisen ja siinä syntyvän epätoivon ja epävarmuuden sietämisen. Tärkeitä kysymyksiä ovat miten kauan tässä ollaan? Milloin prosessilla on tilaa jatkua? Mistä tiedän, että nyt ”noustaan ja mennään eteenpäin?” Minulle on syntynyt hiljaista tietoa asiasta ja sitä aioin hiukan enemmän seuraavaksi tutkia ja käsitteellistää. Sinä, joka luet tämän blogin, voisitko kirjoittaa minulle kokemuksiasi asiasta? Voit auttaa minua omalla kokemuksellasi reflektoimaan omaa kokemustani. Samalla kun kirjoitat, annat minulle luvan käyttää tietoa asian tutkimiseen. Noudatan tutkimusetiikan pelisääntöjä ja lupaan, että jossain blogissani palaan asiaan. Työelämän kehittämishankkeissa kirjoittaminen ovat yhteisen tiedon tuottamista työelämän toimijoiden kanssa. Kirjoittamista oppii kirjoittamalla yhteistyössä kokeneempien kirjoittajien kanssa. Julkaisemalla työelämän kehittämishankkeiden tuloksia saamme työtämme esiin ja samalla muille tiedoksi. Toiset työelämän kehittäjät voivat hyötyä tekemästämme ja käyttää tietoa hyväkseen. Sillä hyvä tutkiva työelämän kehittämishanke on niin kuin hyvä tutkimus, se tuottaa uuden kysymyksen ratkaistavaksi! Tietenkin työelämän kehittämisessä minulle on syntynyt kokemustietoa. Reflektiivinen oman työni tarkastelu on ollut tärkeää ja kokemus on tuonut varmuutta myös epävarmuuden sietämiseen. Työelämä tutkiva kehittäminen on innostavaa. Yhteistyössä syntyy uusia näkökulmia, kehitetään uusia työnmenetelmiä ja koko organisaatiota. Yhteistyössä on sen voima. Kiitos kaikille, jotka ovat kutsuneet minut tutkimus- ja kehittämismatkoilleen, mennään yhdessä kohti uusia mahdollisuuksia! Päivi Vuokila-Oikkonen, tutkijayliopettaja (etunimi.sukunimi@diak.fi) Blogi http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=106 Mon, 23 Apr 2012 10:02:00 GMT http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=105 Kolmen aikuistuvan nuoren äitinä nuorten asioita seuraa koko tunteiden skaalalla; ilolla, mielenkiinnolla, hämmentyneenä, huolestuneena ja ahdistuneena. Lähipiirissä on kertomuksia siitä, kuinka vaikea on päästä opiskelemaan, kuinka toisen asteen koulutus jää kesken ensimmäistä, toista tai kolmatta kertaa, kuinka hankala on saada (kesä)töitä ja tulla taloudellisesti toimeen ilman perheen tukea, kuinka nuori yöpyy kavereidensa luona kuukaudesta toiseen, koska ei ole onnistunut saamaan omaa asuntoa. Nuoruudessa yhteiskunnallinen sidos rakentuu uudella tavalla. Sitä määrittelee koulutus, työ ja toimeentulo, asuminen ja sosiaaliset suhteet. Todellisuudessa jokainen nuori aikuinen kamppailee usean vuoden ajan tulevaisuuden suunnasta. Tästä kertoo myös Maarit Lallin ohjaama koskettava ja nuorten miesten kasvua kuvaava elokuva Kohta 18, jossa yksi päähenkilöistä hämmästelee terapiassa esitettyä kysymystä, mitä hän tekee viiden vuoden kuluttua. No, mistä sen voisi tietää? Sukupolvi Y kattaa vuosina 1980-1999 syntyneet länsimaiset nuoret ja sitä kuvataan varsin myönteisillä asioilla, kuten demokraattisuus, liberalismi, jatkuva kanssakäyminen vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa internetin kautta ja samanaikaisesti keskittyminen itseen ja lähimpiin ihmisiin. Suomessa Y-sukupolvea on tarkasteltu työyhteisöjen ja johtamisen näkökulmasta. Nämä nuoret vaativat paljon johtamiselta, päättävät itse sitoutumisestaan työhön ja työyhteisöön (ei yritykseen kuten aiempi x-sukupolvi) ja vaihtavat helposti työpaikkaa. Kaikki sukupolvi Y:n edustajat eivät kuitenkaan ole töissä vaatimassa nopeita päätöksiä ja välitöntä palautetta toiminnastaan. Anne Määttä kuvaa 6.2 kirjoitetussa blogissaan menetettyjä nuoria ja viittaa Pekka Myrskylän (2012) selvitykseen. Sen mukaan Suomessa on 51 300 15-29 -vuotiasta syrjäytynyttä nuorta. Heistä työttömiä työnhakijoita on 18 800 ja loput työvoiman ulkopuolella olevia, jotka eivät ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. Tämän joukon Myrskylä nimeää syrjäytyneiden kovaksi ytimeksi. Nuoret aikuiset elävät globaalissa maailmassa ja ovat tietoisia siitä, miten nuorilla menee muualla. Yhtään ei helpota tieto, että esimerkiksi talouskriisin koettelemassa Euroopassa nuorten aikuisten työllistyminen on vaikeaa. Työttömänä on joka viides alle 25-vuotias eurooppalainen. Esimerkiksi Italiassa työssäkäyviä nuoria on yli miljoona vähemmän kuin joitakin vuosia aikaisemmin. Kreikassa 15-24-vuotiasta nuorista aikuisista joka toinen on työtä vailla. Lähes samaa luokkaa on nuorisotyöttömyys Espanjassa. Suomi ja edellä kuvatut Etelä-Euroopan maat edustavat erilaista hyvinvointivaltiomallia. Siinä missä jälkimmäisessä perhe on nuorelle ensisijainen turvallisuuden tuoja, meillä päävastuu hyvinvoinnista on valtiolla, vaikka sen tuottamien palvelujen ja etuuksien universalismista kiistelläänkin. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattu, että työttömyysturvan ja toimeentulotuen käsittelyn toimivuus varmistetaan ja että asianmukaisen tuen ja avun saamisen varmistamiseksi toimeentulotuen hakijan tulee saada sosiaalityön ammattihenkilön apua. Sosiaalitoimistoissa tehdään aikuissosiaalityötä alle 30-vuotiaiden nuorten aikuisten kanssa. Heille tarjotaan muun muassa ohjausta työllisyyspalveluihin, kuntouttavaan työtoimintaan, taloudellista ohjausta ja neuvontaa. Tavoitteena on myös ennaltaehkäistä pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta ja aktivoida nuoria kohti työelämää. Tällä hetkellä merkittävä toimenpide on yhteiskuntatakuu, joka tulee voimaan kaikilta osin vuoden 2013 alusta. Tavoitteena on, että nuoret löytävät väylän koulutukseen tai työhön ja tätä kautta heidän yhteiskunnallinen osallisuutensa vahvistuu. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömällä on oikeus työttömäksi jäätyään, saada apua ja palveluja, jotka helpottavat työllistymistä. Nuorelle voidaan tarjota työnhakuvalmennusta, valmentavaa tai ammatillista työvoimakoulutusta tai työkokeilu-, työharjoittelu- tai työelämävalmennuspaikkaa, starttirahaa yrityksen perustamiseen tai palkkatuettua työtä. Toivottavasti edellä kuvatut keinot estävät sukupolvi Y:n kahtiajakautumisen. Blogi http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=105 Tue, 17 Apr 2012 10:25:50 GMT http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=104 PERHEEN MERKITYS KOTOUTUMISESSA Ihmisen muuttaessa maasta toiseen ja maanosasta toiseen hän ei tule aina uuteen kotimaahansa yksin, vaan tuo monesti mukanaan perheensä, kotinsa ja kulttuurisesti muotoutuneet tapansa toimia arjessa. Perhe voi muodostua uudessa kotimaassa turvalliseksi ja tutuksi yhteisöksi, jossa voi hengähtää, kun ympäröivä yhteiskunta toimii toisenlaisten odotusten ja tapojen mukaisesti. Perheestä voi tulla maahanmuuton seurauksena jopa kahle, jolloin esimerkiksi perheenjäsenten roolit ja vuorovaikutussuhteet eivät toimi kuten lähtömaassa. Pääkaupunkiseudun kunnissa on asunut jo vuosikymmenien ajan huomattava määrä maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kuntien neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja muissa julkisissa palveluissa on työskennelty maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja heidän lähtömaissaan tai Suomessa syntyneiden lastensa kanssa. Monikulttuurisuudesta on tullut vuosien myötä arkipäivää. Kuntien työntekijät ovat nähneet käytännössä, miten maahanmuuttajataustaiset vanhemmat löytävät paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa koulutuksen ja työllistymisen kautta, samalla kun heidän lapsensa ovat päiväkodin, koulujärjestelmän, harrastusten ja ystävien kautta omaksuneet vanhempiensa kulttuurin lisäksi myös suomalaisen tavan elää. Maahanmuutto Suomeen on lisääntynyt ja muuttanut muotoaan 2000-luvulla. Pakolaisten ja muista humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden määrä on suhteessa vähentynyt, kun taas perhesiteiden perusteella tapahtuva ja työperustainen maahanmuutto ovat yleistyneet. Samalla suomalainen kotouttamispolitiikka ja sitä sääntelevä lainsäädäntö on muuttunut. Laki kotoutumisen edistämisestä tuli voimaan lokakuussa 2011. Laissa korostuu maahantulijoiden työllistymisen tärkeys. Tärkeän ja huomionarvoisen lisän kotouttamislakiin tuo perheen nostaminen esiin kotoutumisessa. Yhteiskunnan kannalta tuottavan, työllistyneen ja hyvinvoivan yksilön ideaalin taustalla nähdään hyvinvoiva perhe. Kaikilla Suomessa asuvilla maahanmuuttajataustaisilla perheillä ei mene hyvin. 2010-luvulle tultaessa ollaan tilanteessa, jossa tutkimustiedon tarve maahanmuuttajaperheiden arjesta on Suomessa polttavan tärkeä. Tiedon tarpeesta viestii Metropolialueen tutkimus- ja yhteistyöohjelman puitteissa suoritettu tutkimustarvekysely, jonka mukaan kuntien ja kolmannen sektorin maahanmuuttotyössä olevat toivoivat eniten tietoa juuri maahanmuuttajataustaisten perheiden tilanteesta. Huoli perheistä korostuu myös Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhetyön palvelualueen selvityksistä, joiden mukaan palvelualueen asiakkaista jopa kolmasosa oli taustaltaan monikulttuurisia. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) selvitykset osoittavat että pääkaupunkiseudulla vuonna 2011 maahanmuuttajien asunnottomuus on lisääntynyt. Hälyttävää on, että ARA:n tilastojen mukaan asunnottomista perheistä jo 40 prosenttia on maahanmuuttajaperheitä. Mistä johtuu maahanmuuttajaperheiden kasvava huono-osaisuus yhteiskunnassamme? Yksilön tarpeita ja yksilön etuja korostavassa yhteiskunnassamme perheinstituution merkitystä ei voida sivuuttaa. Suuri osa ihmisten välisestä hoivasta ja huolenpidosta tapahtuu edelleenkin perheen sisällä. Maahanmuuttajataustaisten perheiden tukemiseen hyvinvointipalveluiden eri sektoreilla liittyy monenlaisia ja monentasoisia kysymyksiä lähtien erilaisista kulttuurisesti määräytyvistä perhekäsityksistä ja perheenjäsenten eritahtisesta kotoutumisesta. Oleellisinta perheiden tukemisessa on kuitenkin ”ihmisten tunne asioihin vaikuttamisesta ja osallisuudesta, joka on merkittävissä määrin sosiaalisen eheyden tekijä ja inhimillisen arvokkuuden vaatimus” josta TT Esko Kähkönen on omassa blogissaan kirjoittaa (13.2.2012). Suomessa on tehty jo vuosikymmeniä ansiokasta tutkimusta maahanmuuttajista ja heidän oloistaan Suomessa. Onko tieto kuitenkaan kumuloitunut siten, että maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta edistävät toimenpiteet ja käytännöt olisivat kehittyneet esimerkiksi julkisissa palveluissa ja työvoimahallinnossa? Kotouttamislain ”henki” hyvinvoivasta ja yhteiskunnan kannalta ”tuottavan” Suomeen muuttavan perheen ideaalista ei toteudu ilman perheen ja sen jäsenten todellisista osallisuuden tunnetta. Blogi http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=104 Tue, 10 Apr 2012 13:19:00 GMT http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=103 Osallisuudesta on tullut paljon käytetty sana. Aina kun jokin termi tai käsite alkaa levitä ja sen lausuminen edes kerran erilaisissa esityksissä on tärkeä on syytä pohtia, miksi juuri nyt on tärkeää puhua esim. osallisuudesta. Kokemukset osallisuuden puutteesta virittävät usein osallisuus puhetta. Toisin sanoen puhutaan siitä mikä puuttuu. Usein kysymyksen osallisuudesta hyvissä yhteiskunnallisissa asemissa olevat ihmiset joilla itsellään ei ole osallisuusvajeita. Tällöin kannettaan huolta toisista: syrjäytyneistä, lapsista, nuorista, vanhoista, marginaaliryhmistä, joiden epäillään yhä vahvemmin kokevan osattomuutta. THL:ssä osallisuutta määritellään seuraavasti: ”Osallisuuden käsite liittyy yhteisöön osallistumiseen ja siinä osallisena olemiseen. Sosiaalinen osallisuus tuottaa ihmisille hyvinvointia ja terveyttä, koska osallisuus luo mielekästä merkitystä elämään. Osallisuuden kääntöpuoli on sosiaalinen syrjäytyminen. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteisöllisen toiminnan ulkopuolella jäämistä. Useimmiten siihen liittyy myös sosiaalista, taloudellista ja terveydellistä eriarvoisuutta. Ihminen tarvitsee luottamusta muihin ihmisiin, luottamus antaa toiminnalle merkitystä. Tutkimustulokset osoittavat esimerkiksi, että mitä vähemmän työtön luottaa muihin ihmisiin sitä todennäköisemmin hän sairastuu ja tätä kautta syrjäytyy. Osattomuus voi olla myös ylisukupolvista: huono-osaisuus on usein perheissä seuraavalle sukupolvelle periytyvää.” Edellä esitetyssä määritelmässä osallisuus tulee lähelle hyvinvoinnin jäsennyksiä tai jopa hyvinvoinnin käsitettä. THL:n määritelmässä ei tuoda esiin esim. poliittisen osallisuuden näkökulmaa. Muistin virkistykseksi, muutamia otteita osallisuudesta lainsäädännön näkökulmasta: Perustuslaki- 2 §: Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan jaelinympäristönsä kehittämiseen.- 6 §: Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.- 14§: Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Nuorisolaki:8 § : Nuorten osallistuminen ja kuuleminenNuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Kuntalaki:27 § : kunnan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien tulle olla edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Laissa on listattu erilaisia asioita, millä tavoin osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää. Edellisten lisäksi kannattaa muistaa myös uusi kansalaisaloite, joka on kansalaisten tekemä lainsäädäntöaloite, jolla äänioikeutetut Suomen kansalaiset voivat saada lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä eduskunnan käsiteltäväksi, mikäli vähintään 50 000 kansalaista kannattaa aloitetta. Meneillään on perustuloa ajavan kansalaisliikkeen kansalaisaloitehanke. Osallisuuden käsite on hyvin käyttökelpoinen monitulkintaisuudestaan ja joskus ongelmallisesta käytöstään (puhutaan toisten osattomuudesta eivätkä asianosaiset itse pääse ääneen) huolimatta. Ensinnäkin siinä on positiivinen kaiku. Kukapa ei haluaisi olla osallinen – monistakin asioista. Toiseksi se kuvaa hyvin sitä mihin sillä tähdätään eli osallisuus on sama kuin olla osana jotain laajempaa kokonaisuutta. Voin olla osa pienyhteisöä, kansakuntaa tai maailmankansalaisuutta. Osallisuudella on myös käyttökelpoinen vastakohta käsite (toisin kuin esim. syrjäytymisen käsitteellä). Osattomuus voi olla vaikeutta tai mahdottomuutta liittyä toisiin ja olla osallisena. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että osallisuuspuheella voidaan myös peittää eriarvoisuuden käsittelyä, valtaresurssien epätasaista jakautumista, ihmisten ja ihmisryhmien syrjäyttämistä. Osallisuuden rinnalla on syytä puhua syrjivistä, ihmisoikeuksia loukkaavista käytännöistä, itsemääräämisoikeudesta ja sen esteistä. Osallisuutta voidaan tavoitella ja siitä kannattaa puhua, mutta sen toteutumisen ehdot on tunnistettava. . Blogi http://www.diaktutkii.fi/blogi.asp?id=103 Mon, 2 Apr 2012 09:35:53 GMT